sunnuntai 10. helmikuuta 2013

9.2.2013, PÄIVÄREISSU MÜNCHENIIN

-Kun rakas mieheni pyytää, niin vaimo suostuu ja lähtee. Ei se kylläkään aina niin ole täytynee tunnustaa mutta tänään suostun kun minulta on kauniisti pyydetty, jo monen monta kertaa. Minne siis matka taasen? No, Müncheniin ja miesten paratiisin, BMW-Maailmaan, hah. No, onhan se super hieno paikka ja suosittelen naistenkin paikkaan tutustumaan. Tänään me ei mennä museoon vaan tutustutaan ilmaiseen näyttelyyn BMW-maailmassa.Täällä on eri näyttelyt ja autot kuin viimeksi. 


Minä taidankin keskittyä kuvaaman ja ihastelemaan enempi, tätä hienoa rakennusta.

 Tuleevaisuuden autossa on pyöreitä muotoja.

 Muotoja on tässä rakennuksessakin.

Salaa ajattelen, kylläpä tätä muodokasta Bemaria voisi ajaakin.

No, hienohan tämäkin on...

Lasia ja

kaarevuutta ja

kaarisiltoja.

Täällä pyöreän muotoisella tasantella laitettiin viime käynti kerrallamme hienoa jonkun auton julkistamis tilaa. Nyt täällä luovutettiin uusia ihanoita Bemareita onnellisille omistajille. Autoja oli noin 15, niitä lähti ja tuotiin hissillä lisää. Seurasimme uteliaina suomalaisina hommaa. Uuden auton voi hakea täältä tietyllä ostamallaan hakupaketilla. Siihen voi kuulua tehdas kierosta, syömistä ja erilaisia palveluja. Tässä omistajat olivat pareina tai perheinä autoja hakemassa. Ensin heille esiteltiin auto perinpohjaisesti ja annettiin jotain lahjoja. Joistakin ottivat kuvia uuden auton vieressä. Joku ajoi ympyrän sisällä ennen kuin ajoi ulos, joku ajoi suoraan ulos.

Tässä edessä lähtevät yhdet uuden Bemarin omistajat.

Tämähän "luihakka" auto voisi olla ihan mukavakin. 

Tämä paras, rauhallisen turvallista körryytellä.

Voi olisihan se tällainen pieni näppärä avo mallinen Minikin,..

Tuosta oikealta siltaa pitkin voi jatkaa Bemarin mukaviin edustustiloihin ja sieltä ulkokautta siltaa pitkin tien yli Museon ihmeitä katselemaan. 
Hienoja nämä rakennukset pyöreineen muotoineen ovat, ihan ihania. 
Autoista en sitten osaakaan sanoa yhtikäs mitään.

Suuntamme sitten minulle mukavaan paikkaan, Olympia Einkaufszentrumiin.
Siellä on valtavasti ihmisiä ja pian meille selviääkin että siellä on tunnin välein eri ryhmien tanssiesityksiä.



En voinut kuin ihaila miten muutamassa esityksessä oli hienosti suurella ilolla ja innolla mukana cp-vammainen Tyttö. Hänestä pulppusi todella tanssin riemu.

Tässä ryhmän loppuesitys.

Kun kuuntelen ja katselen ympärille, aistin elämää. :)
Täällä Saksassa tulee aivan erityinen lämmin tunne monesti. Täälläkin ihmettelin miten ihmiset siis katsojat ovat mukana, taputtaen, nauraen ja parit pitelevät toisistaan kiinni. Se lämmin mukava tunne tuli täälläkin. Täällä iloisten ja positiivisten ihmisten joukossa on mukava olla, kuulun tänne. :)

Soleil


Ei kommentteja: