Tästä tulee tylsän pitkä postaus kun pitää pohdiskella ja vielä esitellä kuvilla mukavat toiletit ja kylppärit, mutta annampa mennä vaan.
Kaksi viikonloppua kotona, olosuhteiden pakosta. Kotonakin on mukava välillä olla, mutta karavaanarin mieli tekee usein matkalle.
Miksi ja millainen on karavaanari ja minkä takia se haluaa aina vain uudestaan tien päälle??? Tuohon kun tietäisi vastauksen, mutta eipä siihen sitä oikeaa vastausta taida ollakaan. Meitä karvaanareita on niin monenlaisia, jokainen elää karavaanarielämäänsä sillä omalla parhaalla katsomallaan tavalla, elämäntilanteen mukaan. On karavaanareita jotka haluavat viettää aikaa omalla vaunullaan/autollaan kesän samassa paikassa, on karavaanareita jotka kiertävät vain Suomea tai Suomea ja pohjoismaita, on karavaanareita jotka kiertävät Eurooppaa kesällä tai viettävät talven etelän lämmössä ja on karavaanareita jotka kiertävät omalla kulkupelillään ympäri Maailmaa vuosia. Kaikki tavat elää karavaanarina ovat oikeita ja arvokkaita, jokaiselle karavaanarille ainutlaatusta, parasta elämää.
Minulle on joskus sanottu, että olen levoton sielu kun haluan matkailla. En kyllä tunnista ollenkaa itseäni tuosta. On myös sanottu, että parempi pysyä kotona, ettei mitään tapahdu! Tuotakaan minä en oikein ymmärrä, useampihan meistä juuri kotiin kuolee. Joku ihmetteli tapaamme, ettei voisi elää tavalla kun ei tiedä missä yönsä viettää. En tuotakaan oikein ymmärrä kun kuljetamme mukana liikkuvaa vapaa-ajan asuntoamme, on oma sänky, oma tyyny ja oma kulta vieressä. Tietäähän sitä missä yönsä viettää. Kaikenlaisia sanomisia olen kuullut mutta ei ne minuun vaikuta, vaan lisäävät halua olla oman elämän kulkija ja karavaanari. Elämä on loppupeleissä lyhyt ja aikaa on liian vähän. Paljon on kokemista ja nähtävää, se ei varmasti lopu kesken. Karavaanari on utelias näkemään mailmaa ja kokemaan sen uusia ihmeitä. Ihanan mukavaa elämää on karavaanari elämä, ei tylsää laisinkaan.
Olenkohan tulossa vanhaksi kun mielessä on usein viimeaikoina ollut todella rohkea henkilö ja kun on eletty 1900 luvun alkua, isäni pappa eli minun isoisoisäni. Mietin sitä millainen mies hän on ollut, miten ajatellut elämää kun on suunnitellut lähtöä ja lähtenyt Amerikkaan timanttikaivoksille töihin. Millä hän on siihen aikaan kulkenut, hevosella, laivalla,.. Olisi suuri rikkaus tietää enempi hänen tarinaansa. Ei varmasti, Suomen sisälläkään pohjoisesta etelään ole kulkeminen tuohon aikaan kovin nopeaa ollut ja hän on matkannut Englannin kautta Amerikkaan? Hän on ollut aika rohkea, kun ajattelen mitä aikaa tuolloin on eletty. Hänessä on taitanut olla karavaanarin mieltä, halua lähteä ja kokea elämää enemmän. Miten hän on elänyt siellä Amerikassa? Hän tuli lomalle Suomeen, iso matka-arkku mukanaan aarteita ja rahaa. Aikomus oli palata Amerikkaan takaisin. Laivalippu paluuseen oli ostettuna Titaniciin 1912 ja laivan neitsytmatkalle. Lomallaan Suomessa hän törmäsi kauniiseen naiseen, rakastui ja päätti olla lähtemättä Amerikkaan takaisin. Sitä jos hän olisi lähtenyt voin vain arvailla miten olisi käynyt, ehkäpä minuakaan ei olisi olemassa? Tämä Isoisoisäni kuoli kuukautta aiemmin kuin minä synnyin. Hän oli tarmokas mies, perusti syntymäseudulleni kyläkaupan, koulun ja majatalon, maanviljelyksen lisäksi. Olen kuullut, että ihmiset olivat ilkeitä ja kateellisiakin hänelle. Häntä ei rakastettu vaan hänellä oli paljon vihamiehiä. Haluaisin tietää todella enemmän hänestä. Hänellä ja minulla voisi olla jotakin yhteistä?
Mieleni valtaa aina rauha ja ilo, kun matkaan lähdetään, ei todellakaan levottomuus. Me kuljemme auringon ja lämmön mukaan. Nyt matkaamme Itävaltaan, Nenzingiin, kun sinne auringon paistetta luvataan ainakin lauantaiksi. Meillä on jo aikomus ollut monta kertaa tuonne mennä mutta aina aiemmin on suunnitelmat matkalla muuttuneet. Kerran ajoimme jopa ohi, kun ei aurinko siellä paistanut. Viikonlopun reissullemme emme koskaan kauas mene, vaan johonkin 100-300km päähän. Haluamme olla rauhassa ja nautiskella kiiretömästi.
Lähtömme vähän viivästyi ja päätämmekin jäädä välille yöksi, meillähän ei ole kiire mihinkään koskaan. Menemme tutulle ja mukavalle stellplazille Wangen im Allgäuhin, Stellplatz Vorderes Ebnet P 17. Täällä aiemminkin olemme yöpyneet ja nyt pian saapumisemme jälkeen tulee ystävällinen Herra perimään maksun. Tämä stellplatz on urheilukentän ja joen vieressä ja on erittäin rauhallinen paikka, ei kuulu autojen ääniä. Vaikutti siltä että aluetta laajenetaan? Pieni mukava Wangen im Allgäun kaupungin keskusta on aivan siinä vieressä.
Aamulla kahdeksalta kellot kalkatti ja leipäkauppias on tullut myymään leipää, näin on palveltu karavaanareita stellplatsilla muutaman kerran aijemminkin. Oli hieno päivä tulossa, aurinko paistoi siniseltä taivaalta ja me jatkoimme matkaamme.
Niin suuntaamme kohti Saksan ja Itävallan rajaa ja ostamaan asuntoautoon Itävallan ja Sveitsin moottoriteiden tarrat eli Vingnettet. Me kuljemme niin paljon tuolla, että ostimme nuo edellisenäkin vuonna ja se oli niin hyvä, ei tarvinnut sitten ajatella missä ajelee. Moottoritiellä oli ruuhkaa ja sen tekee rajojen tuntumassa olevan tunnelin remontti, on vain kaksi kaistaa käytössä. Aikamoinen ruuhka oli Vingnettien ostopaikalla, muutkin halusi ostaa ja piha oli täynnä kulkijoita. Taas sai ihailla täällä vallitsevaa käytäntöä. Vingnettetien ostopaikalta tultiin moottoritien rampille kahdessa eri jonossa eri puolilta, vuorotelleen kummastakin jonosta. Tunnin verran meni pitemmin aikaa, ruuhkien takia.
Ajelemme Nenzing kylän läpi Alpencampingille.
Viimeinkin olemme täällä, aurinko paistaa siniseltä taivaalta.
Leirintäaluelle ilmoittautuminen ja ravintolan porraspielet näyttää mukavalta, jopa erikoisen mielenkiintoiselta.
Kun leiriytymisen normaalit rutinit on tehty, on kevään ensimmäinen kahvittelu ulkona kera makoisan itävaltalaisen paakelsin. Lämmintä reilu kymmenen varjossa mutta auringossa mukavaisen ihanaisen lämmintä.
...Tuossa on mukava sulkea silmät ja rentoutua, tuntea kuinka lämpö tuntuu kasvoissa, farkutkin tuntuvat niin polttavilta jaloissa, läheltä kuuluu rauhallista keskustelua, puro solisee kauempana, talitiaiset sirkuttavat kevään riemuaan kovasti ympäriinsä, jostain kaukaa kuuluu vain korpin ja variksen raakuminen.
On rauhaisaa ja mukavaa, keväinen hetki...
Kuvia leirintäalueelta.
Koko alueella vallitsee mukava hiljaisuus.
Vasemmalla ilmoittautumis-/ravintolarakennus ja pieni saunamaailma uima-altaineen. Oikealla huoltorakennus, ihanineen kylpyhuoneineen.
Pieni kiva kylpylä, kolme erilaista saunaa ja muita terveyspalveluja.
Vähän hassua mutta haluan tähän muistokirjaani laittaa kuvia ravintola rakennuksen toiletti käytävästä.
Ei näin mukavaa romantista joka leirintäaluella näe. Talon emännällä taitaa olla kauneudelle silmää vaiko isännällä lienee.
Tähänkö?
Täällä naisten toiletit. :)
Miestenkin puolella oli kuulemma mukavan erikoista.
Kiva paikka istuskella.
Matkamme jatkui.
Ajelimme pilvisen ilman vuoksi Nenzingistä moottoritietä pitkin Innsbruckia kohti. Matkalla oli useita tunneleita. Imstin kohdalta käännyimme moottoritieltä pois ja kohti Fernpassia.
Pari kuvaa matkan varrelta laaksosta. Kotona ei ole lunta paljoa ollut niin pellot ovat vihreät. Täällä lunta on ollut ja pellot näyttävät niin harmailta.
Tämä on meille hyvin tuttu paikka, tammikuun alussa oli lunta enemmän.
Tämä mukava maisemapaikka on lähellä Fernpassia.
Ruoka Rasthaus Zugspitzblickssa on hyvää itävaltalaista ruokaa ja paikkakin itävaltalaisen mukava. Hinnaltaan ihan normaali hintainen paikka. Pihalla on myös matkamuistomyymälä. Suosittelen pysähtymään.
Olemme täälläpäin hyvin useasti ajelleet mutta emme koskaan ole poikeneet päätieltä tänne laaksoon ja Ehrwaldin kaupunkiin.
Vuorelle pääsee Saksan puolelta Garmisch-Partenkirchenissä ja Itävallan puolelta täältä.
Ylhäällä on pakkasta 8-10 astetta ja lumi pölyää tuulessa. Päätämme tulla lämpimällä ja paremmalla ilmalla käymään uudestaan ja ajelemaan hissillä ylhäällä.
Palaamme Zugspitze-vuoren juurelta laaksoon. Laakson ympärillä on pienempiä laskettelukeskuksia, osa jo kiinni. Todella kaunis laakso ja jylhät vuoret ympärillään.
Mukavat pyöräily ja ulkoilu mahdollisuudet ovat täällä, erinomainen lomapaikka niin talvella kuin kesälläkin.
Soleil
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti