Maanantai 7.10.2013 - 18päivä
- Yöllä alkoi satamaan vettä ja ihan reilusti maahan asti. Oli siinä mielessä vähän mukavampi sitten lähteä pois Dubrovnikista kuin auringon paistaessa. Ajelimme alkumatkan samaa rantatietä kuin tulomatkalla. Läpi ajamisen ja yhden pienen pysähdyksen jälkeen, kun olimme ohittaneet
Bosnia-Herzegovinan, suuntasimme moottoritielle. Ei ole mitään järkeä vesisateessa ja usvassa, kun ei maisemia näe ajaa hidasta rantatietä.
Sen kauneus nähtiin tullessamme auringon paistaessa.
Reilu sadan kilometrin matka maksoi noin
kahdeksan euroa. Minä olen aina ollut sitä mieltä, ettei moottoritiemaksuissa
kannata säästää. Jos haluaa nopeaa, niitä
pitkin sitä pääsee ja hyvää tietä. Saimme myös ajella melkein tyhjällä moottoritiellä, vain muutama muu auto siellä liikkui.
Splitin
kohdalla sitten poistuimme moottoritieltä ja ajelimme tuttua tietä ja kaupungin kupeesta käännyimme
kohti Trogiria. Leiriydyimme leirintäalueelle, Auto CampRozac. Kisut ovat tykänneet katsoa merelle. Ja
ilmeisesti ovat bonganneet lajitoverinsakin ulkoa, kun niin tohkeissaan
ikkunoista ja ovista ulos katsellaan. Nyt
illalla seitsemän aikoihin ei sada, muuten on aivan koko päivän satanut. Taitaa olla toinen sadepäivä nyt reissumme aikana. Sadetta
lupaa huomiseksikin?
Tiistai 8.10.2013 - 19päivä
- Illalla
nukkumaan mentäessä oli vielä yhdeksäntoista lämmintä. Yöllä heräsin vesisateen ropinaan ja
kattoluukku oli noustava laittamaan kiinni. Kissoilla oli vilkas yö, he juoksivat ikkunasta ikkunaan. Aamullakin satoi. Lähdimme kuitenkin pienessä tihkusateessa kaupungille. Tästä leirintäalueelta on noin kaksi kilometriä vanhaan kaupunkiin. Alkumatkan jouduimme kävelemään autotien reunassa, kun kävelytietä ei ollut. Kaikki autokuskit
eivät ole fiksuja ja niin joku pärskäytti ohi ajaessaan rapakosta
vedet päällemme. Jatkoimme sitten matkaa aikalailla litimärkinä.
Trogir
on venetsialainen saarikaupunki. Jonka 200-luvulla eKr. Visistä saapuneet kreikkalaiset ovat perustaneet. Rantakadun
palmukuja luo kaupunkiin trooppista tunnelmaa.
Kapeilla nupulakivikaduilla voi
hyvin aistia menneen ajan tunnelman. Olimme ajatelleet ettei kaupunki näytä kauniin Dubrovinkin jälkeen miltään, mutta olimme väärässä. Kyllä Trogir ihastutti kovasti
erilaisuudellaan ja sillä ettei ollut niin turistipaikka vaan oli mukava pieni rauhallinen kaupunki. Kapeat vanhat kujat olivat hyvin tunnelmallisia.
Hinta taso oli selvästi halvinta reissuillamme. Esim. Jäätelöpallo maksoi seitsemän(noin euron) kunaa, kun Dubrovikissa neljätoista kunaa. Kolmellakymmenellä eurolla saatiin syödä, salaatit, leivät, juomat, pääruoka, jälkiruoka ja kahvi, siis
kahdelle. Syönnin aikana alkoi taas kovasti
satamaan. Tapasimme suomalaisen pariskunnan, kun he tulivat lähelle istumaan ravintolassa, joiden kanssa juttelimme pitkän tovin syönnin jälkeen. Oli mukava juttutuokio heidän kanssa.
Sen jälkeen kadulla kastuimme, sateenvarjoista huolimatta. Vettä tuli taivaasta kaatamalla mutta kuuro meni kuitenkin aika nopeasti ohi. Kadut
olivat aika rapakoisia. Ei ole voinut viemäriverkostoa oikein rakentaa vanhoille kapeille kujille. Ja lähdimme
talsimaan leirintäalueelle. Rauhallinen ilta mökkiauton edessä istuskellen ja merta katsellen haikeana.
Alhaalta kuvasta klikkaamalla päsee lyhyeen valokuvaelokuvaan!
Ps.Jatkuu,..
Soleil
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti