17.4.2014: Ilma oli jälleen mitä mahtavin. Lähdemme pyöräilemään. Olemme aiemmin tällä viikolla kauempaa seuranneet, kun mulleja päästetään ensi kertaa talven jälkeen laitumelle. Nyt kuljetetaan lehmiä edellämme pitkän matkaa laitumelle. Kuljemme takana tätä seuraten, aasialaisten turistien kanssa. Tämä kävely- ja pyörätie josta saa vain taloille ajaa on suosittu kulkureitti turisteille heidän kulkiessa laaksossa.
Lehmät onnellisina kirmaillen juoksevat, nauttivat laitumelle pääsystään ja kesästä.
Tämän päivän vuoriretki ei ollut suunniteltu, vaan oikeastaan hetken päähänpisto. Leirintäalueelta sai liputkin ostettua alennuksella niinkuin eilisen retkenkin junaliput ja ilma upea, miksi emme lähtisi tätäkin kokemaan. Oli upea tunne taas lähteä vuorten korkeuksiin. Schilthorn on 2 970 korkea eli suunnilleen kotomaamme Saksan korkeimman vuoren korkuinen. Hissi lähtee Stechelbergistä. Vuorelle sieltä noustaan neljällä nopealla ja isolla
gondolihissillä. Aina hississä alkumatkalla soi Bond-elokuvan tunnus. Kuljetaan Mürrenin kylän ohi, jossa asuu noin 400 ihmistä vakituisesti, korkealla kallion kielekkeellä. Tuonnekaan ei mene autoteitä vaan kulku on ainoastaan kävellen ja hisseillä. Matkalta ja Schilthorn-vuorelta on hyvät näköalat myös sinne päin missä eilen käytiin, Eiger-,
Mönch- ja Jungfrau vuorille. Huipulta näkee noin 200 vuoren huippua. Hyvällä ilmalla näkee aivan Saksan Mustaanmetsään asti.
Täällä on kuvattu 1968 James Bond 007 elokuvan hurjia vuorikohtauksia. Minua ei ole koskaan Bondin elokuvat kiinnostanut mutta mukava retki ylhäällä oli katsoa pätkiä elokuvasta ja tutustua elokuvan tekemisen historiaan. Elokuvassahan tämä kuuluisa ravintolarakennus räjäytettiin, mutta se oli kyllä jo uudelleen rakennettu ;) Ravintola tarjosi huikeat näkymät siinä istuessa ja syödessä, kun se hiljaa pyöri ympäri, panoraamanäkymä. Pitihän siinä istua kierros ympäri meilläkin.
Eiliseen reissuun verrattuna tämä oli erilainen reissu, mutta tästäkin tykättiin ja nautittiin aivan joka hetkestä. Kiitos, kun saatiin kokea vielä tämäkin!
19.4.2014: Pitkänäperjantai oli ja meni. Oli vesisadepäivä eikä tullut yhtään kuvaa otettua. Sadepäivä oli tiedossa säätiedotustenkin mukaan. Meillä oli pieni suunnitelma mennä täältä tutuille Lago Maggiore- ja Como-järville, mutta sielläkin on vesisade, hieman tosin lämpimämpää, mutta päätimme nauttia kokonaisen viikon näistä maisemista. Lauantai aamuna se tempun teki lumiräntää sateli ja 2-3 vain lämmintä.
Kävin sateessa muutaman kuvan näpsimässä, paikat näyttivät niin satumaisilta.
Puolenpäivän jälkeen sade onneksi lakkasi ja harmiksemme lumet alhaalta sitten sulikin pois nopeasti.
Ketkähän ne siellä uteliaina kuikkivat?
20.4.2014: Kuvia pyörä- ja kävelyretkeltämme. Ilma aurinkoinen ja lämmin.
Rentukat kukkivat vasta nyt täällä. Vesi purossa niin puhdasta, ettei sitä kuvasta huomaakaan.
Harvoin kerron täällä sivuilla juuri mitään kulissien takaa. Harvoin edes sitä mitä syödään. Kuvat ja muuan sana saavat riittää, iloksi ja muistoiksi. Toivon myös aina, ettei kukaan suomalainen ole kuulemassa meidän juttuja. Nyt voisin tehdä pienen poikkeuksen.
Istahdimme tähän penkille, nauttimaan hetkestä ja ihailemaan edessämme näkyvää maisemaa. Minähän kuvaan jatkuvasti, melkein ja kukapa sitä nyt ei huomaisi. Sain tietysti heti idean, että tästäkin hetkestä pitää ottaa kuva. Siinä oli sitten joku risu pahasti kuvan keskellä tiellä. Minä tarvitsin tietysti apulaisen kuvaukseeni, mieheni. Hän sai pitää tuota risua niin, ettei se ollut edessä. Hän vielä kysyi, että pitääkö hänen tuo oikealla oleva pöllikin kaataa?
Mustikka oli kukassa.
Olimme jo aiemmin seuranneet tuonne ylös Mürrenin kylään päin. Kallion reunalla on laituri josta hypitään alas laaksoon. Laittavat sellaisen liito-oravan puvun päälle, hyppäävät, liitävät ja avaavat varjon. Siinä ei pitkäksi aikaa ole hyppääjälle iloa eikä katsojalle jännityksen hetkiä.
Nytkin useampi "liito-orava" sieltä hyppäsi. Aikamoisen hurjan näköistä touhua.
Viimeinen ilta näissä hienoissa maisemissa, tällä kerralla. Tänne varmasti vielä palaamme. Neljäs pääsiäinen täällä asuessa ja rauhallisin. Vaikka turisteja meni junalla vuoristoon joka päivä samaan tahtiin ja puolen tunnin välein, niin ne katosivat vain johonkin. Leirintäalueella kävi ja meni muutamia viikon aikana ja kausipaikkalaisiakin oli mutta useammallekin tilaa olisi ollut. Italian järvillä olisi ollut porukaa ja meininki toisenlainen. Täällä ei ollut nyt sesonkiaika. 20% alennus leirintämaksusta ja ADAC:in kansainvälisellä leirintäkortilla 10% lisäale henkilöhinnasta. Ilmatkin olivat suotuisat, vain kaksi sadepäivää.
Sisarukset kysyvinä, ettemmehän vielä lähde pois. Nuorimmainenkin on rakastunut katsomaan virtaavaa vettä. Mustat-tytöt jahtaavat vielä lintuja ja ihastelevat maisemia. Jätkäkin tassu selkänojalla, ihailee joen virtaa. On se niin rauhoittavaa, tämä kaikki karavaanarin elämä.
21.4.2014: Sumuinen aamu ja päivä, muttei sateinen.
Kotomaassa puolipilvistä ja lämmintä.
Upea pääsiäisloma saatiin viettää. Kerättiin muistojen helminauhaan taas monta hienoa kokemusta lisää. Alpit ovat vaan niin ihastuttavan rakastettavat! KIITOS!
Soleil
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti