perjantai 19. syyskuuta 2014

29.8-14.9.2014 - KESÄLOMA, osa 3: Vauhdikkaasti Val di Fassan laaksoon

 Val di Fassan laakso, ympärillä olevineen vuorineen, sanotaan olevan yksi Dolomiittien kauneimmista laaksoista. Laaksossa on pieniä Alppikyliä joiden historia ulottuu jo Rooman vallan ajalle, mikä näkyy mm. koristeellisissa taloissa kauniina puukaiverruksina ja maalauksina.

Kaikkihan me tiedämme, että Dolomiitit sijaitsevat pohjois-Italiassa. Tämä alue on vasta ensimmäisen maailmansodan jälkeen siirtynyt Itävallalta Italialle. Tässä syy miksi minusta on tuntunut etten ole Italiassa vaikka olenkin. Täällä ihmiset ovat ensisijaisesti etelä-tirolilaisia. Itävaltalaisuus näkyy ja saksan kieli kuuluu kaikkialla. Keittiössä näkyy piirteitä myös kummastakin maasta.   

4.9.2014, Torstai
Aamupuuhien jälkeen hyvästelimme Seiser Almin ja jatkoimme matkaa. Seudulle jäi vielä paljon nähtävää ja koettavaa. Ajoimme kapeahkoa mutkatietä ensin Passo Pinein ja sitten kurvailimme vauhdilla Passo Sellalle 2244 metriin. Tuolla oli kuusi astetta vain lämmintä ja me sandaaleissa ja kesävaatteissa, kun monilla oli untuvatakit päällä. Kuvia tässä ennen Passo Sellaa.








Tästäpä sitten näkee millä vauhdilla "saksalaisetkaravaanarit" ajelee passoja ylös ja alas. Paikoin mopot ajelee kyllä ohi, mutta henkilöautot ovat välillä edessä tientukkona. ;)


4.9.2014: ASUNTOAUTOLLA PASSO SELLA YLÖS JA ALAS


Niin ajelimme vauhdilla passolta alas ja tulimme Camping Miravallelle, Campitello di Fassan kylään. Ajoa tälle päivälle tuli vain viitisenkymmentä kilometriä. Leiriydyttiin ja nautittiin näkymistä, vaikka pilvistä olikin.  
Campitellon Alppikylän seitsemän ja puolisataa asukasta asuvat Trenton maakunnassa ja elelevät 1448 metrin korkeudessa.


Leirintäalueen huoltotilarakennus takaapäin ja toinen kerros.

Kävimme iltapäivällä kävelyllä mukavan näköisessä pienessä keskustassa. Mukavan näköisiä rakennuksia. Täällä kuuluttiin sitten puhuvan enempi jo italiaa.

Tämän majalon piha on koristeltu kauniisti.















 Ihastuimme tähän, lomakotikylään heti!

5.9.2014, Perjantai 
Tällä köysiradalla menimme Col Rodella -vuorelle.

Aamulla nukuttiin pitkään ja päälle vielä vötkisteltiin. Yöllä sateli taas. Meillä lomalaisilla tuli vähän kiire hissille ja vuorille nousemiseen. Mukavat ovat näkymät mökkiauton edestä, mutta kun nousi hissillä ylös maisemat olivat upeat. Pilvisyys vähän harmitti, kun osa vuorista vähän meni piiloon mutta päivän aikana maisemat vaihtuivat monta kertaa, kun pilvet vauhdilla liikkuivat ympärillämme eli lähivuoret kyllä näimme hyvin. Kävely alkoi 30 % laskulla.

Sassolungo - Langkofel, kolme huipun vuoriryhmä.

Pian huomasin kaukana hyvin pieniä valkoisia hissikoppeja jotka nousivat jyrkästi ylös vuorten väliin, Sassolungoin kupelle. Päätimme lähteä katsomaan mistä nuo hissit lähtevät. Poluilla oli paljon kävelijöitä, aivan lasten kanssa sekä niinkin pienien, että kulkivat rinkassa selässä. Hissi lähti paikalta missä olisimme eilen halunneet pysähtyä matkalla Passo Sellalle, mutta tilaa meille ei ollut.


Takana Passo Sella ja Sella Gruppe.

Niin päätimme mennä kurkkaamaan hissillä miltä tuolta vuorten välistä näkyy. Kävellenkin sinne olisi päässyt. Hissiin meno oli aika erikoinen, siinä ei saanut hidastella ja hissin vauhti ei ollenkaan hidastunut. Seisottiin tietyssä paikassa kumpikin ja sitten rivasta kiinni ja hyppäys hissiin, ensin toinen ja hetken päästä toinen. Hissimies oli vähän avustamassa ja laittamassa oven kiinni.



Hissikopperossa seistiin koko matka ja kun kummallakin oli reput selässä niin ei siinä liikoja tiloja jäänyt. Vähän alkuun kyllä tuntui hurjalta, kun tuo koppi ritisi ja rätisi. Alla oli "kivikylä" erikokoisia kiviä jotka näyttivät siltä kuin olisivat siihen aikojen alussa vuoren rinteiltä tippuneet. Ylhäällä olimme 2681 metrin korkeudessa ja lämmintä oli kuusi astetta.


Voi, kun kuvista ei näe mittasuhteita oikein.

Kävimme kävelemässä vähän matkaa toisella puolella jyrkässä kivikkorinteessä mistä olisi voinut vuoret kiertää tai kävellen mennä meidän edelliselle vuoripaikalle ja niityille. Jotenkin olisi niin halunnut tuosta lähteä alas, mutta flunssanikaan ei ollut vielä aivan ok. Nautittiin näkymistä kumpaankin suuntaan. Menimme vuorikiipeilijän suolaiselle välipalalle. Tämä paikka oli 60-luvulla rakennettu paikalla kuolleen miehen muistoksi. Ensin ollut pieni maja, jossa saattoi yöpyä, nyt viihtyisä pieni alppi-ravintola. Jotenkin siellä oli mukava tunnelma, takassa oli hiillokset ja monenmaalaisten ihmisten juttelun sorina kuului ympärillämme. Niin oli alas hissillä lähdettävä.


Vasemmalla Passo Pordoi ja oikealla pilven sisässä Marmolada.

Kävelimme alhaalta 2135 metristä leirintäalueellekin näkyvän jyrkänteen päälle, niityillä, tuon 30% nousun ja vielä jyrkemmän Col Rodellan huipulle. Olimme 2484 metrin korkeudessa. Täällä oli kymmenen astetta lämmintä. Ihastelimme ympärillä näkyviä maisemia. Meidän mökkiautokin näkyi pienenä pisteenä alhaalla laksossa.




5.9.2014: COL RODELLAN JA SASSOLUNGIN VUORTEN RINTEILLÄ



 Laaksossa oli parikymmentä lämmintä vaikka aurinko ei paistanut. Kävimme kaupassa ja vötkistelimme vaan illan. Harmitti, kun jäi sykemittarit pois matkasta, emmekä saaneet päivän käveltyjä matkoja ja korkeuksia ylös. Viikko on mennyt aivan liian äkkiäTämä päivä oli rauhallinen ja nautittiin joka hetkestä, ympärillä olevista pilvistä huolimatta. Kyllä Dolomiitti-vuoristo on lumonnut meidät.

Näkymä mökkiauton markiisin alta, Sassolungo ja Col Rodella.

Sass Pordoi

Täksi se näkymä olisi melkeimpä jäänyt, jos ei olisi noustu vuorille.


Soleil

Ps. Jatkuu,.. seuraavina päivänä saimme nauttia enemmän auringon paisteesta eri vuorilla ja laakson perinnejuhlasta.


8 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

teet kyllä tosi hyviä juttuja matkoistanne taskkailla kuvilla höystettyinä. Jatka!

Soleil kirjoitti...

Kiitos paljon palautteesta! :)
Jatkan kyllä. :)

Anonyymi kirjoitti...

Aivan mahtavia kuvia. Kuin katselisi satukirjan sivuja, niin kauniita ovat maisemat. Kiitos hyvistä kuvista ja tarinoista.

Soleil kirjoitti...

Ihana lukijani, kiitokset! :)

Mukava on jakaa kuvia upeista maisemista, jotka tuovat minulle niin paljon iloa ja onnellisuutta. Ja jos nämä tuottavat lukijoilleni myös positiivisuutta, niin tulen vielä iloisemmaksi.:)

Tämän reissun kuvat ja maisemat taitaa vaan parantua tulevissa osissa. Pysyhän seuraamassa mukana. :)

Anonyymi kirjoitti...

Jylhää, kaunista ja myös yllättävän siistiä! Oi että, tekis reissuun mieli :)

Soleil kirjoitti...

Niin, tuo aluehan on vasta ensimmäisen maailmansodan jälkeen kuulunut Italialle, sitä ennen Itävallalle. Tuolla alueella ihmiset pitävät itseä ensimmäisenä etelätirolilaisina ja toisena vasta italialaisina. Tuolla näytti niin Itävallalta ja myös Alppi Saksakasalta. Tosin ei niin siistiä, minkä jossain pienemmissä kylässä helpointen huomasi. Asiakaspalvelu ei myöskään ollut niin kohteliasta kuin Itävallassa ja Saksassa. Paikalliset eivät olleet niitä tohottavia ja hössöttäviä italialaisia, mitä ne ovat etelämpänä.

Sinulla pitää alkaa suunnittelemaan reissua! Mukavaa alkusyksy teille kaikille sinne! :)

MatsOnni kirjoitti...

Kiitos taas Soleil hienoista tarinoista ja kuvista. Tämä toimii vaikka laiskan miehen matkasuunnitelmana. Eikun kopsaa paikat ja lähtee kiertämään ;-)

Kuvaajanakin oot kehittynyt! Hyvä hyvä!!!

Soleil kirjoitti...

Ole hyvä vain MatsOnni ja kiitos!! :)
Ilo tätä matkailun ihanuuden ihmettä on jakaa.

Ei minusta ole yhtään laiskan miehen hommaa jos kopsaakin paikat, vaan järkevän miehen viisautta.:)
Tein pientä tausta utelua netistä minne kannattaa mennä vaikkakin puolet paikoista jäi katselematta. Netistä ei edes osaa hakea kaikkea. Sen on tässä täällä asuessa huomannut, että paras tapa, kun matkailee on ensin leirintäalueen respasta katsoa esitteitä ja me myös aina käymme kylän/kaupungin info pistäessä ensi töiksemme. Niistä löytää aina uutta tietoa ja ne tärkeimmät alueen nähtävyyspaikat sekä ihan hyvät kartat. Meillä olisi aika laaja kokoelma esitteitä jos niitä ei välillä hävittäisi.Ja nyt, kun menemme seuraavan kerran tuonne, niin meillä on valmiina tietoa minkä polun haluamme tuolla kävellä.

Olen mainostanut, että vuoden takainen Kroatian reissu on myös niin hyvä valmis reitti jonka varrella on ne maan pää nähtävyydet.

Utelen kyllä, että mistä huomaa minun kuvaajana(olen vaan räpsijä) kehittyneen? ;)
Erityisen iloinen minä olen tarinastani, Pieni vuorikierros. Harmittaa, kun minun kameralla ei siitä murmelista hyvää kuvaa saanut.

Minulla on vielä muutama upea paikka esitellä ja muutama kurvailu filmikin. :) :)