sunnuntai 21. syyskuuta 2014

29.8-14.9.2014 - KESÄLOMA, osa 4: Ihastumista Val di Fassan ympäristöön

Dolomiitit, tämä ainutlaatuinen vuoristoalue koillis-Italiassa, kuuluu osaksi Alppeihin ja on etelä-Tirolin aluetta. Vuorenseinämät ovat jyrkkiä, terävähuippuisia ja rosoisia. Kivilaji läheltä katsottuna huokoista. Vuoriston muoto ja kivilaji on poikkeavaa Alpeilla.  Nimensä tämä alue on saanut tämän kivilajin mukaan, jonka nimesi 1700-luvulta ranskalaisen tutkijan, Dolomieumin.  Normaaliin kalkkikiveen on sekoittunut vulkaanista kiveä mikä antaa tällä alueella olevalle kivelle tyypillisen punertavan sävyn.

6.9.2014, Lauantai
Takana vasemmalla hyvin pienenä näkyy tasainen reuna, Monte Sciliar, keskellä terävähuippuinen Sassolungo,
sen edessä pieni huippu Col Rodella. Sassolungon oikealla puolella Passo Sella ja  Sella Gruppe.

Normaalien aamupuuhastelujen jälkeen lähdimme bussilla vajaan kolmen kilometrin päähän Canazein kylään. Kylä näytti hyvin mukavalta alppitaloineen ja parvekkeilla runsaineen kukkamäärineen. Suuntasimme heti hissille ja ylös. Suoraa toiseen hissiin ja vielä ylemmäs. Täällä jo kuuli, että olemme Italiassa. Oli ilmeisesti lomalaisia etelämpää. Hississä oli sellainen puheen räpätys yhdellä ryhmällä, että korviin kävi, ja italiaa puhuttiin kovaa. Näkymät olivat ylhäältä upeat. Eiliset vuoret edessä, minne valkoisilla koppihissillä menimme, näyttivät nyt aivan toisenlaisilta kuin eilen.

Sassolungo, Passo Sella, Sella Gruppe ja Sass Pordoi.

Oikealla takana lumisena Dolomiittien korkein vuori Marmolada, 3 344 metriä.

Lähdimme kävellen Sass Pordoin hissiasemalle. Matkaa oli vaihtelevassa maastossa, kivipolkuakin välillä, mutta pääasiassa kuitenkin leveää polkuväylää. Maisemat olivat ympärillä niin kauniit, että usein oli pakko pysähtyä ihastelemaan ja räpsimään kuvia. Katselimme Passo Pordoille tulevaa mutkatietä, jonka ensiviikolla mökkiautollakin ajamme. Nousimme hissiin ja Sass Pordoin huipulle 2950 metriin. Ylhäällä olikin sitten aivan toinen maailma, paljon erikoikoisia kiviä ja ympärillä pyöreät Dolomiitti-vuoret. Karua mutta erittäin erikoisen näköistä. Alhaalla kaukana näkyi myös lomakotilaaksomme.

Sassolungo, ja Sella Gruppe taas aivan eri kulmasta nähtynä.


 Ylhäällä tunsi, että ilma oli jo ohutta. Kävelimme Sass Pordoin tasanteen ympäri. Mieli olisi kovasti tehnyt lähteä valloittamaan kukkulaa, jossa oli pieni mökki.


Söimme ravintolassa tirolilaista gulassikeittoa, oli kyllä hyvää. Olimme hississä, kun alkoi satamaan vettä ja rakeita mutta pian alas tultuamme sade loppui. Saimme kuivana sateelta kävellä nousun laaksoomme lähtevälle hissille. Täällähän hisseissä kulkee myös ihmiset maastopyörillä, aivan jo nuoruusvuotensa ohi menneet mutta kintut ja takamus ravassa, kun ovat vuoria alas laskeneet ja se vauhti on ollut heilläkin aika kovaa. Niin menimme kahdella hissillä alas ja bussilla ajelimme loppumatkan mökkiautolle.



Kuva juuri ennen sateen alkua mökkiautomme edestä otettu. Sateenkaaren alla Sass Pordoin huippu jossa vasta olimme.
 Aidan takana joki solisi mukavan kuuloisasti.

Emme katoksen alla pitkään istuneet, kun alkoi satamaan. Niin hieno kolmas päivä vuorilla. Kiitos kultaiseni seurasta!


6.9.2014: HISSILLÄ JA KÄVELLEN, SASS PORDOILLE 2950 METRIIN




7.9.2014, Sunnuntai
Mustat Tytöt nauttivat rauhallisesta aamuhetkestä ja lomailusta.

Aamu valkeni jälleen aurinkoisena. Aamupalan ja aamutöiden jälkeen lähdimme lähikylään Canazeihin kävellen. Kylässä oli jo 4.9 alkaen ollut festivaalit, Gran Festa da d’Istàjotka huipentuivat tänään puoli kolme aikoihin koko alueen yhteiseen paraatiin. Joka päivä on ollut festivaaliohjelmaa kylässä. Matkaa ei ollut kuin vajaat kolme kilometriä ja joen vartta pitkin. Kävi hyvin verryttelynä kolmen peräkkäisen vuorilla kävelypäivän jälkeen. Tämän kylän 1800 asukkaasta puhuu noin 82% äidinkielenä Ladenia, joka koostuu eri murteista.


Taivaalla leijaili kymmeniä varjoliitäjiä.

Tässä kaksi erilaista paraatiin osallistuvaa kulkupeliä, jotka valmiina odottelivat lähtöä.

Suurin osa kaupoista oli auki. Kylä laittautui juhlaan, se näkyi monin eri tavoin. Muutama kuva kylän keskustasta.





Harvinaista nähdä Suomen lippu roikkumassa, täällä maailmalla.

Syy miksi menimme oli puoli kolmelta alkava paraati. Tuo paraati oli nähtävä. Lähi kylistä tähän osallistuttiin myös. Ihmisiä alkoi kerääntymään jo hyvissä ajoin. Mekin istuimme jo reunusaidalla muiden tapaan tunti ennen alkua, että saamme hyvän paikan nähdä tämä paraati.


Festarien iso teltta.

Teltassa oli korviin käyvä puheen sorina.
Muutaman kuvan vain laitan tähän hienosta paraatista, filmit kertovat tunnelmaa paremmin. Tähän osallistuttiin koko perheenä. Ihmiset ovat pukeneet päällensä mitä upeampia perinnevaatteita, oman alueensa. Mukana ovat hevoset, lehmät, vuohet, juustojen ja makkaroiden tekijät ja jakajat, sotilaat ja palomiehet sekä mm. entisajan laskettelijat ja maajussit. Mahtava kokemus olla tätä seuraamassa, jotenkin tuli aivan liikuttunut olo.










Paraatissa oli lehmät ja vuohetkin mukana. Toisella kierroksella vuohet olivat jo väsyneet kävelemään.

7.9.2014: Gran Festa da d’Istà, Osa-1



7.9.2014: Gran Festa da d’Istà, Osa-2




7.9.2014: Gran Festa da d’Istà, Osa-3



7.9.2014: Gran Festa da d’Istà, Osa-4



Paraati kiersi tietyn reitin, tulivat ensin pääkadulle jonka jälkeen kiersivät toisen kadun kautta uudestaan pääkadulle ja siitä kokoontuivat ryhmissä kentälle, yhteiseen juhlaan. Uhkaavasti taivaalle alkoi kerääntymään mustia pilviä. Täällä puhutaan tuota omaa murretta toisin kuin tuolla vuorten toisella puolella. Juontaja sanoi jotakin ja ukkonen alkoi kovasti paukkumaan. Ihmiset kiireellä alkoivat lähtemään pois, esiintyjätkin. Ja kohta tuli vettä taivaan täydeltä. Mekin ehdimme sadetta pitämään hissien lähtörakennukseen. Harmi, siinä oli alppitorvienkin esiintyjät valmiina ja kaikki tuo jäi näkemättä. Paraati oli upea, niin itävaltalaista ja saksalaista mutta italialaistakin. Hieno kokemus olla mukana ja nähdä tämä kaikki.





Niin, sateen loputtua reippailimme kävellen kissojen luo. 
Illalla taas sateli jonkin aikaa. Meillä oli tarkoitus huomenna jatkaa vähän matkaa mutta jäimme vielä tänne yhdeksi lisäpäiväksi. Voi, täällä kuluisi aika hyvin.


8.9.2014, Maanantai
Aamuun heräsimme, taivas lähes sinisenä. Mieli iloinen viime päivän näkemisistä ja kokemuksista, avoin ottamaan uutta vastaan. Kun ostimme  Panorama Passin kolmeksi päivää, jonka saimme alennuksella leirintäalueelta saadulla Val di Fassa Cardilla jolla saa muitakin alennuksia, jonka voi käyttää kuuden päivän aikana tällä aluella. Sillä voi ajaa kolme päivää hisseillä tällä alueella vaikka koko ajan. Lisäksi kortilla voi kulkea ilmaiseksi paikallisella bussilla ja turistijunalla. Lähdimme bussilla Alban kylään. Mistä nousimme kahdella eri hissillä vuorille lähes kahteen ja puoleen kilometriin.

Taas eri suunnasta ja kulmalta katsottuna Sassolungo, Sella Gruppe ja Sass Pordoi.

Pordoi päivän reissulla näimme luonnossa ensimmäisen murmelin, mutta hyvin kaukana se silloin juoksi. Toinen hissimatkoista oli avohissillä ja nyt näimme paljon lähempää kaksi murmelia juoksentelevan hissin alapuolella, kuvat olivat valitettavasti huonoja. Näkymät ylhäältä olivat kauniit. Tutut vuoret näyttivät eri suunnasta vähän erilaisilta taas.

Tuolla harjanteella tallustelimme.
Olisi ollut monta polkua mitä olisi voinut lähteä kävelemään. Me lähdimme rinteen toisella puolella auki olevalle hissille päin. Alhaalla vuoren laaksossa lehmänkellot kilkattivat kovaa, se jotenkin siinä polkua kävellessä teki hetkestä vielä mukavamman. Oli aika jyrkkä kivinen nousu ja nyppylän päällä istuimme pitkään ihastelemassa maisemia ja nautittiin hetkestä, niin kuin moni muukin. Söimme banaanin ja suklaata napostelimme.



Täällä hisseilläkin on siesta aika, yleensä kahdentoista ja kolmen välillä pari tuntia. Istahdimme hissiä odottelemaan ja cappuccinoa hörppimään. Terassilla oli ruotsalaispariskunta ja norjalaisporukka eli siinä oli sitten pohjoismaista puheen sorinaa. Laskeuduimme alas vuorilta taas kahdella eri hissillä. Tulimme Pozzan kaupunkiin, joka näytti mukavan näköiseltä hienoineen taloineen.



Kävelimme päätien varteen ja juuri kun tulimme bussipysäkille, linja-auto tuli kuin tilauksesta. Bussilla menimme lomakotikylään Campitelloon ja nousimme tutulla hissillä ylös vielä kerran ihastelemaan maisemia. Hississä oli nuori suomalaispariskunta, jotka olivat vuokranneet maastopyörät. Mukava oli juttutuokio heidän kanssa. Seurasimme riippuliitäjien touhuja. Nyt he lähtivät ilmojenteille eri paikasta kuin aiemmin. Kovan tuulen takia ei kaikki edes ilmaan lähteneet. Ylhäällä käynti kannatti, kun ei ollut vuorten huiput sumussa.



Minun on aina vaikea valita taustamusiikki. Musiikin pitää sopia tunnelmaan, kun se tuo tunnetta ainakin minulle enemmän tuntea ja muistella noita hetkiä. Erityisen vaikea valinta oli tähän tosi upeaan päivään/päiviin ja vähän haikeaankin päivään, kun matkaa oli jatkettava. Löysin mielestäni itselleni hyvän sävelmän jo nimeltäänkin, Into Better World, joka repii sävelmillään, kun viulu ja kitara soi, aivan sisältä asti ja tuo niin tunnelmaa paljon lisää. 


8.9.2014: PIENI VUORIKIERROS


Viimeinen ilta vietettiin tällä kertaa tässä upeassa laaksossa hulppeiden Dolomiitti-vuorien ympäröimänä. Mukaan lähtee kuitenkin, niin monta ihanaa kokemusta ja muistoa mukana, niitä elämän pieniä rikkauksia. Tänne vielä palaamme polkuja tallustelemaan. Tänne jätän pienen palan sydämestäni, kaipaus ja ikävä tänne yhdestä Alppien hienoimmasta alueesta jäi sisälleni elämään. :)

KIITOS PALJON ELÄMÄLLE!


Soleil  

Ps. Jatkuu,.. korkeammalle.

2 kommenttia:

Saara kirjoitti...

Hauska paraati tosiaan!

Soleil kirjoitti...

Olihan se kyllä mukava välipäivä vuorilla kävelyn lomassa. :)