Päivät, 29-31.12.2014
-Ma, 29.12.2014:
Suunnitelmammehan vähän muuttuivat, kun vuokrasimme neljäksi päiväksi henkilöauton. Meillä oli tarkoitus mennä vähän etelämmäs Costa Blancan-rannikko alueella. Mukava alue tämäkin leirintäalue, niin turhaan tästä on lähteä pois. Nyt kun saamme tutustua henkilöautolla vähän laajemmin paikkoihin, vaikka tämän loman aikana nyt ei paljoa kerkiä tarkemmin tutustumaankaan. Kaksi edellistä päivää henkilöautoilu tekivät meille ensimmäisen kerran lomalla vähän kiireen tuntua. Mistäköhän moinen johtui.
Illalla katselimme karttaa, tutkimme netistä ja päätimme mihin lähdemme. Aamupalan ja puuhien jälkeen lähdimme ajelemaan etelää kohti ja Embalse de Algeciras-järvelle. Tässä onkin kuvaterveiset tuosta päivästä.
Ajoimme Librillan-kylästä ensin järven pohjoispuolelle, tämä ei suunnitelmaan kuulunut. Tie oli oikein mukava ja
maasto hyvin erikoisen näköistä ja punertavan väristä. Järveä ei tuoltapäin
nähnyt.
Ajelimme sen jälkeen järven toiselle puolelle ja se ei sitten mennytkään niinkuin suunnittelimme. Vastaan tuli kielletyn ajosuunnan merkkejä ja portteja useamman kerran, eihän navigaattorimme tienneet moisista mitään. Periksi emme antaneet. Josko tuolta päästäisi, aina vaan ajattelimme. Uteliaita matkailijoita kun olemme, niin jatkoimme matkaa ajatuksella, että käännytään sitten pois jos portti vastaan tulee. Pian olimmekin sitten järven näköalapaikalla, aivan sattumalta.
Näkymät järven ympärillä olivat hyvin karun erikoiset, sanoisin jopa "kuumaiseman" näköiset. On väyliä, kanjoneita ja rotkoja. Järven turkoosin värinen vesi antoi myös oman erikoisen leimansa tälle näkymälle. Vesi ja tuuli on muovannut tätä kalkkipitoista ja savista maastoa aikojen kuluessa tällaisen. Laskeuduimme näköalapaikalta kävellen jonkin matkaa alemmas. Korkeuseroa järvenrannalle oli melkoisesti. Harmitti, kun ei ollut aikaa jäädä rannalle asti käymään. Sitä en tiedä, että menikö sitten aivan rantaan asti polkua. Rannat oli aika jyrkännäköiset ja tuo maa-aines helposti lohkeavaa hiekkaa. Oliko sitten turvallisempaakin olla menemättä.
Ajelimme sen jälkeen järven toiselle puolelle ja se ei sitten mennytkään niinkuin suunnittelimme. Vastaan tuli kielletyn ajosuunnan merkkejä ja portteja useamman kerran, eihän navigaattorimme tienneet moisista mitään. Periksi emme antaneet. Josko tuolta päästäisi, aina vaan ajattelimme. Uteliaita matkailijoita kun olemme, niin jatkoimme matkaa ajatuksella, että käännytään sitten pois jos portti vastaan tulee. Pian olimmekin sitten järven näköalapaikalla, aivan sattumalta.
Näkymät järven ympärillä olivat hyvin karun erikoiset, sanoisin jopa "kuumaiseman" näköiset. On väyliä, kanjoneita ja rotkoja. Järven turkoosin värinen vesi antoi myös oman erikoisen leimansa tälle näkymälle. Vesi ja tuuli on muovannut tätä kalkkipitoista ja savista maastoa aikojen kuluessa tällaisen. Laskeuduimme näköalapaikalta kävellen jonkin matkaa alemmas. Korkeuseroa järvenrannalle oli melkoisesti. Harmitti, kun ei ollut aikaa jäädä rannalle asti käymään. Sitä en tiedä, että menikö sitten aivan rantaan asti polkua. Rannat oli aika jyrkännäköiset ja tuo maa-aines helposti lohkeavaa hiekkaa. Oliko sitten turvallisempaakin olla menemättä.
Jatkoimme
matkaa mukavien maisemien halki. Välillä ajoimme pienen matkan hiekkatielläkin. Ajoimme Gebas-kylän ohi. Espunassa olimme 465 metrin korkeudella ja sieltä laskettelimme alas mukavaan Peliegon pikkukaupunkiin. Kiertelimme kaupunkia ja nälkähän siinä tietysti tuli. Kaupungin kahdesta nyt auki olevasta ruokapaikasta menimme toiseen. Ruokaa saimme ja erittäin hyvää keittoa vaikkei yhteistä kieltä ravintolassa ollutkaan elekielen lisäksi. Se tunnelma, kun työmiehet siinä kävivät kahvit hörpäämässä, oli mukavan leppoisa. Vatsat täynnä jatkoimme matkaa Mulaan. Menimmme ensimmäisenä katsomaan kaupungin tärkeintä nähtävyyttä Castillo de los Fajardo or de los Vélez -linnaketta. Näkymät kukkulalta kaupunkiin ja ympäristöön olivat hulppeat, joita pitkään ihastelimme. Sen jälkeen teimme kävelykierroksen Mulan keskustassa. Takaisin leirintäalueelle oli lähdettävä, pimeä kun tulee nopeasti.
Tähän päivään sisältyi paljon matkailun tuomaa iloa, positiivisuutta, elämyksiä, uuden näkemistä ja kokemista sekä seikkailuakin. Tämä oli reissumme hienoin päivä.
Tähän päivään sisältyi paljon matkailun tuomaa iloa, positiivisuutta, elämyksiä, uuden näkemistä ja kokemista sekä seikkailuakin. Tämä oli reissumme hienoin päivä.
29.12.2014: IHANA
AUTORETKI MAASEUDULLA ESPANJASSA
Ruokakaupan kautta tulimme tyytyväisinä mökkiautolle. Kiitos tästä upeasta päivästä ja hienoista hetkistä!
-Ti, 30.12.2014:
Tänään menimme eläintarha Río Safari Elcheen. On jo aikaa, kun viimeksi olemme eläintarhassa käyneet. Eläintarha sijaitsee peltojen keskellä palmumetsässä. Ilma oli aurinkoinen ja lämmin. Eläintarhassa oli hyvin vähän muuta porukkaa. Alue oli siisti ja eläinten häkit aivan hyvän kokoisia, paitsi isoilla lintuilla oli pienet häkit.
Tämä video ei näy kaikissa maissa, esityksen taustalla kuuluvan musiikin takia. Youtube estää sen.
Tässä muutama lyhyt pätkä näistä osaavista papukaijoista, mm. autolla ajava ja tanssiva. Kaikkia niiden temppuja en kuvannut, esim. kun papukaija pelasi koripalloa.
Eläinpuistossa parasta oli eläinesitykset, näiden papukaijojen, merileijonien ja eri eläimien pieniä esityksiä, esim. kotkan, huuhkajan, pesukarhun ja koiran. Eläimet tuli katsojien joukkoon ja katsojia otettiin mukaan myös esityksiin. Pesukarhu oli oppinut temppunsa ja ruokansa haun yleisön päältä katoksesta kahdessa päivässä, siitä kuvia valokuvaelokuvassa. Yleisöäkin säikyteltiin, kuka avaa tämän korin ja mikä siellä korissa olikaan. :)
Eläimet ovat niin ihanan rakastettavia. Erityisesti suuret kissaeläimet ovat lähellä sydäntäni. Täälläkin ne nautiskelivat auringossa niinkuin meidänkin karvaiset karavaanarit. Koskaan en väsy katselemaan myöskään apinoiden puuhasteluja. Sitä kun ne toistensa turkkia tutkivat, juoksevat ja leikkivät tai mietteliäänä katselevat. Mitähän niiden päässä oikein likkuukaan. Mukava oli seurata kirahvia, joka kurkotteli taateleita palmusta ja ykskaks laskee päänsä katsoakseen minua. Päivän kruunasi, auringon jo alettua laskemaan, safaariajelu eläinten häkissä.
Eläinpuistossa parasta oli eläinesitykset, näiden papukaijojen, merileijonien ja eri eläimien pieniä esityksiä, esim. kotkan, huuhkajan, pesukarhun ja koiran. Eläimet tuli katsojien joukkoon ja katsojia otettiin mukaan myös esityksiin. Pesukarhu oli oppinut temppunsa ja ruokansa haun yleisön päältä katoksesta kahdessa päivässä, siitä kuvia valokuvaelokuvassa. Yleisöäkin säikyteltiin, kuka avaa tämän korin ja mikä siellä korissa olikaan. :)
Eläimet ovat niin ihanan rakastettavia. Erityisesti suuret kissaeläimet ovat lähellä sydäntäni. Täälläkin ne nautiskelivat auringossa niinkuin meidänkin karvaiset karavaanarit. Koskaan en väsy katselemaan myöskään apinoiden puuhasteluja. Sitä kun ne toistensa turkkia tutkivat, juoksevat ja leikkivät tai mietteliäänä katselevat. Mitähän niiden päässä oikein likkuukaan. Mukava oli seurata kirahvia, joka kurkotteli taateleita palmusta ja ykskaks laskee päänsä katsoakseen minua. Päivän kruunasi, auringon jo alettua laskemaan, safaariajelu eläinten häkissä.
30.12.2014:
ELÄINPUISTO RIO SAFARISSA
30.12.2014: TEMPPUILEVAT MERILEIJONAT RIO SAFARISSA
Filmin alussa kuva on tummaa, mutta myöhemmin valoisampaa. Emo ja "beibi" osaavat myös kaikenlaista, soittaa torveakin. Olemme vuosia sitten nähneet Pekingissä suuren merileijonien hienon näytöksen. Jotenkin tykkään merileijonista enemmän kuin delfiineistä. Merileijonat liikkuvat maallakin, jopa tanssivat, se tekee niistä tykättävämmät. Upeita eläimiä.
Kävimme illan pääteeksi vielä suuressa kauppakeskuksessa Elchen kupeessa. Kuvissa näkyy kauppakeskuksen pienempää puolta. Oikein mukava lomapäivä oli tämäkin.
-Ke, 31.12.2014:
-Ke, 31.12.2014:
Vuoden
2014 viimeinen päivä. Mielessä paljon iloa ja kiitollisuutta menneestä vuodesta
ja tästä lomasta, mutta myös vähän haikeutta siitä, että tämä loma on kääntynyt
siihen vaiheeseen, että pian on lähdettävä pohjoista kohti ja kotiin päin. Ei millään haluaisia vielä lähteä.
Kun aikamme lorvailtuamme pääsimme
sängystä ylös, ulkona oli alle kymmenen lämmintä, mutta auringon paistaessa
etuteltan mittari näytti jo parikymmentä. Söimme aamupalan ulkona, nautittiin "talvesta" ja lämpimästä auringonpaisteesta. :)
Oli vuokra-auton palauttaminen. Oleilua ja olemista, leirin purkaminen mielessä. Iltapäivällä saimme mukavia vieraita. Ihana kun kävitte, SUURI KIITOS. :) Oli mukavia jutteluhetkiä. Puhumista olisi riittänyt, ainakin minulla. Jotenkin tuli tunne, että olisimme aiemminkin nähneet ja jutelleet, vaikkemme olleetkaan.
Niin, oli leirin purkamisen vuoro ja romppeitten laittaminen takatalliin, ennen pimeän tuloa.
Oli vuokra-auton palauttaminen. Oleilua ja olemista, leirin purkaminen mielessä. Iltapäivällä saimme mukavia vieraita. Ihana kun kävitte, SUURI KIITOS. :) Oli mukavia jutteluhetkiä. Puhumista olisi riittänyt, ainakin minulla. Jotenkin tuli tunne, että olisimme aiemminkin nähneet ja jutelleet, vaikkemme olleetkaan.
Niin, oli leirin purkamisen vuoro ja romppeitten laittaminen takatalliin, ennen pimeän tuloa.
Ennen vuoden vaihtumista kävelimme leirintäalueella ja ihastelimme siellä koristeltua Joulua.
Puoli tuntia ennen vuoden vaihtumista oli täällä kovin hiljaista.
Pikkuhiljaa alkoi ihmisiä ja perheitä kokoontumaan tähän sisäpihalle ja esiintymislavan eteen. Ihmiset koristelivat itseään hatuilla ja naamareilla. Jotkut lapset polttivat sädetikkuja. Näin täällä maailmalla, se ei ole kiellettyä alle 15 vuotiailta. Esiintymislavalta alkoi ohjelmaa.
Parvekkeelta ammuttiin paperinsilppua ja raketit paukkuivat sekä ihmiset hurrasivat ja tanssivat, kun vuosi vaihtui. Espanjassa ei yksityiset saa ampua raketteja. Sen ymmärtää kun maa on niin kuiva. Hetken katselimme tätä rauhallisen iloista menoa ja kuuntelimme musiikkia ja lähdimme sitten nukkumaan. Täällä juhlat jatkuivat, englantilaisilla oli omat juhlat allasalueella. Onnea uudelle vuodelle! Mukavia matkoja ja terveyttä jokaiselle!
Soleil
ps. Jatkuu,..lomalla saimme tulla "kotiin" ja viettää vielä kaksi mukavaa päivää Espanjan rakkaimmassa paikassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti