22-25.5.2015, HELLUNTAINA MAIN-JOELLA

Mm. Paljon ihastuttavia puuristikkotaloja, saksanturilaita, villieläimiä,.. :)

Katselin tietokoneelta karttaa ja suunnittelin mihin menisimme tulevana pitkänä viikonloppuna, Helluntailomalla. Etelään päin ei kannattanut mennä, kun sinnepäin lupasi vesisadetta. Pohjoiseen päin parempia ilmoja.

Huomioni kiinnitti, kun kartalla lähemmäksi menin jokeen joka kiemurteli kotiosavaltiomme Baijerin luoteisnurkassa. Olen kyllä kuullut Main-joen olemassaolosta, mutta se, että joki kiemurteli vähän kuin Mosel-joki sai kiinnostumaan enemmän joesta. Main on Reinin sivujoki jolla on pituutta 524 kilometriä. Löysin heti netistä muutamia paikkoja, Aschaffenburg, Miltenberg ja Würzburg,  jotka vaikuttivat kiinnostavilta. Kysäisin vielä täällä Saksassa pitkään asuneelta ulkosuomalaiselta karavaanarilta, että mitä hän on mieltä kannattaako tuonne mennä. Kuulemma kaikki kauniita kaupunkeja ja sain häneltä muutaman vinkin lisääkin. Kiitos kiitos Wertheim Village ja Caravaning Center vinkeistä, joita en ehkä olisi kartasta katsellen huomannut.

Ja niin lähdimme perjantaina iltapäivästä matkaan. Matkalla oli tietöiden takia viivästymää reilu tunti. Pitkästä aikaa olimme ruuhkissa, mutta ne tuntuivat kotoisilta, ei ärsyttävältä tai hermostuttavalta.

Stellplatzilla ja Wertheim Villagen nurkilla olimme ruuhkista johtuen myöhemmin kuin olin ajatellut. Mökkiauto laitettiin parkkiin ja juoksujalkaa kiirehdimme tien toisella puolella olevaan ostosparatiisiin, Wertheim Villageen. Näitä ostoskyliä on Euroopassa yhdeksän joista kolme on Saksassa. Aiemmin olemme käyneet Ingolstadt Villagessa, josta reissusta löytyy juttua täällä.

Wertheim Village meni kiinni kahdeksalta ja meillä oli aikaa vain 20 minuuttia. Tämä ehdotus, että käymme näin lyhyellä ajalla, taisi olla Mieheni mieleen, ettei tarvitse enää aamulla tänne tulla. ;)

En perusta merkkivaatteista, minulle riitää hyvin halpiskauppa, C&A, mutta tykkään käydä näissä ostosparatiiseissa katselemassa ja ihastelemassa.

Nättiä ja rauhallista täällä oli. Jonkin verran aasialaisia turisteja ja ilmeisesti karavaanari-pariskuntia iltakävelyllä.

Tämä oli suurempi paikka kuin Ingolstadt Village ja ehkä kauniimpikin.

Caravaning Center ja pihalla iso stellplatz johon mahtuu 90 matkailuautoa, eikä montaa paikkaa illalla kymmenen jälkeen ollut vapaana. Yö oli rauhallinen.

Aamulla aamupalan jälkeen oli kiire, kauppa aukesi jo kahdeksalta, campingkauppaan ihastelemaan uusia mökkiautoja. Itsekin halusin käyttää aikaa enemmän täällä kuin ostos-Villagessa. Täällä oli enemmän tilavissa sisätiloissa uusia matkailuautoja ja vaunuja, kuin mitä on ahtaassa Sulzemoosen liikkeessä.

 Jatkoimme matkaa ja pitkälle emme pääseet, kun jäimme jo kahvitauolle Main-jokivarteen.

Wertheimista ajelimme kaunista jokivartta pikkukylien läpi Miltenbergiin. Matkaa tuli vain nelisenkymmentä kilometriä. Matkalla olisi ollut monta kiinnostavaa paikkaa ja linnaa katseltavaksi, mutta ne jätimme toiselle kertaa ettei tule kiireen tuntua. Nyt halusimme tutusta Miltenbergiin, josta jossakin sanottiin, että tämä kaupunki on Main-joen viehättävintä ja kauneinta seutua.

Menimme Camping Mainwieselle, joka oli aikalailla täysi. Tämä alue on hyvällä paikalla, mutta ensikertaa Saksassa ja pitkiin aikoihin, vuosiin, emme ole olleet leirintäalueella jossa viellä yöllä 12 aikoihin kuuluu naurua ja puhetta. Sekä yksi aamu heräsin puoli kuusi, kun joku puhui isosti. Hiljaisuus tulee jopa vilkaassa Italiassa viimeistään yhdeltätoista. Emmekä ole olleet alueilla jossa jotkut kantavat korikaupalla olutta. Täällä oli selvästi jotkut tulleet juomaan vaikkei mitään humalaisia näkynytkään. Oli 20-30 hengen porukka jossa nuoria aikuisia ja aikuisia jotka pitivät nuotiota ja ääntä. Ilmeisesti eivät tietäneet leirintäalueiden tavoista. Kerran ilta kymmeneltä venäläiset pisti tanssiksi yhdellä alueella kävivät kohta toiset sanomassa ja tämä porukka hiljeni äkkiä. Ei tuo haitannut meidän unia, mutta ihmetytti, kun emme ole täällä tällaiseen törmänneet.

Joella oli vilkas huvi,- jokiristeily- ja rahtiliikenne.

Historiallisen vanhankaupungin Miltenbergin, ensimmäiset maininnat löytyvät historiankirjoista ja kartoista 1200-luvulta. Kaupungissa on reilut yhdeksän tuhatta asukasta. Kaupungin pääkadun, Hauptstraße, varrella on mitä ihanimpia vanhoja puuristikkotaloja, jotka ovat hyväkuntoisia. Kun pääkadulla on pituutta 1.4 kilometria niin siinä riittää katseltavaa ja ihasteltavaa. Mm. nämä, "Hotel "Zum Riesen" - Gasthaus Riesen on renessanssi-ajalta ja tämä upea rakennus on rakennettu 1590. Tämä on Saksan vanhin majatalo. Schmuckkästchen - Hotel & Café, viisisataa vuotta vanha, Schnatterloch - markkinatori, Museum.Burg.Miltenberg,..

En ole tainnut nähdä tätä ennen näin paljon yhdessä kaupungissa puuristikkotaloja. Aikaa olisi pitänyt vaan olla enemmän ihastella ja kierrellä tätä kerrassaan ihastuttavaa vanhaakaupunkia. Söimme paikallista herkkua Fränkische Schäufelea, sianlapaa, kera peruna kokkareiden, Kartoffelklöße. Hyvää oli. Ihana lämmin päivä, vaikkei aurinko paljoa paistanutkaan.

24.5.2015: MILTENBERG

Asetukset nappulasta tuosta oikealta saa kuvan laatua laitettua paremmaksi. Näitä kun ei voi kuvien alkuperäisessä koossa tallentaa.

Tapasimme leirintäaluelle telttailemassa olevan suomalais-saksalaisperheen, joiden kanssa oli erittäin mukava jutella. Heidän poikansa löysi yksi ilta maasta tällaisen harvinaisen kuoriaisen, saksanturilas/Maikäfer. Mekin  löysimme yhden maanantaiaamuna mökkiautomme edestä. Ilman heitä olisimme ajatelleet, tämän olevan tavallinen kuoriainen. Tämä hyönteinen elelee keski-Euroopan alueella. Näiden kehitys, muna, toukka, kotelo ja aikuinen, kestää 3-5 vuotta. Huhti- toukokuun aikana se kuoriutuu maasta aikuiseksi ja elää tämän jälkeen vain 4-7 viikkoa.

Mökkiautomme vieressä oli puutarha jossa juoksenteli kukko muutaman kanan kanssa sekä lauloivat mustarastaat ja muut pikkulinnut. Tämä oli Kissoistamme mielenkiintoista seurattavaa.

Kissat saivat heidän Lapsiltaan hoitoa. Myös naapuri karavaanari pariskunta ihastui kissoimme kovasti. Mies kävi sisälläkin sylissä pitämässä Jätkää. Kuva piti saada ja hän lähetti tyttärelleen kuvan, että papalla on tällainen. Jätkä kun katseli ikkunasta tai ovelta ulos, Mies lähetti lentosuukkoja ja vielä viimeisenä aamuna sanoi, että siirretään se suurin kissa heidän autoon.

Main-joen rannoilla näytti olevan hyvät pyörätiet, mutta pyöräilemään emme ehtineet tällä reissulla. Täältäkin oli pyöräilymatkan päässä monta mukavaa kylää. Kävelyreittejä kukkuloilla käveltäväksi. Main-joen kyliä ja kaupunkeja tulemme uudemmankin kerran katsomaan. Tämähän on melkein kuin Mosel-joki.

Maanantaina, Helluntaipäivänä, oli lähdettävä kotiin päin. Ajelimme pienempiä teitä. Pian romanttisella tiellä Bad Mergentheimin jälkeen, joka olisi ollut hieno kaupunki tutustua, tuli tienvarrella kylttejä Wildpark Bad Mergentheim. Ajoimme parkkipaikalle ja katsoimme netistä mikä tämä paikka on. Vaikutti kiinnostavalta, joten lähdimme lämpimässä säässä puistoon pyhäpäiväkävelylle.

Wildpark Bad Mergentheim, villieläinpuistossa elelee 70 eri eläinlajia ja alue on 35 hehtaarin kokoinen.

Alueelle päästyämme huomasimme, että jokin aika sitten on alkanut kahdesti päivässä alueella oleva kävelykierros/opaskierros, jonka aikana eläintenhoitajat kertovat eläimistä ja niiden tavoista sekä syöttävät eläimiä, esittävät syöntinäytöksiä. Tässä kuvia muutamasta syöntinäytöksestä.

Kiirehdimme ja ehdimme tähän valkopäämerikotkan syöntinäytökseen. Linnun vartalon pituus on 90 cm, painoa linnulla on reilut kuusi kiloa ja siipien väli 230cm.

Tässä pöllön syöntinäytös. Hoitaja veti puun juurella olevista kahvoista, metsässä joku vaijeri liikkui ja pöllö ilmestyi metsän reunalle puuhun istumaan.

Hoitaja laittoi maahan muutamaan kohtaa lihapalaset ja pöllö napsi ne suuhunsa.

Tässä kävellään isoissa linnunhäkeissä seuraavaan kohteeseen ja katsellaan lintuja. Koiran kanssa pääsi kävelemään häkkien ulkopuolella. Lumipöllöjä oli kaksi.

Mustahaikara pariskunta puuhailivat pesässään.

Kun olimme punahirvien aitauksen luona alkoi satamaan, ukkonen oli jo muutaman kerran jyrinällään antanut merkkejä tulevasta sateesta.

Vettä tuli taivaasta kaatamalla. Ensimmäinen sade tälle reissulle. :)

Kaksi saukkoa odottivat kovasti hoitajaansa ja saivat odottelusta lihapaloja lahjaksi.

Ruskeakarhut saivat välipalaomenoita. Onko minun pakko mennä veteen?

Etsivät reippaina omenoita.

Taitavasti piti tassunsa päällä omenanpalaa.

Olen aika monessa eläintarhassa nähnyt karhuja. Kuusamon suurpetokeskuksessa karhunpentu on jopa imenyt sormeani. En ole missään ennen nähnyt näin suurikokoisia karhuja. Ne olivat siinä ihan vieressä. Täällä heillä oli suuret häkkiaitaukset.

Peppu kastui herkutteluhetkestä.

Nämä Kissojemme serkut, tupsukorva ilvekset olivat suuria ja kauniita.

Vaijerilla heille vedettiin lihapaloja eri paikkoihin.

Eikö se lihapala tule tuonne puuhun?

Nam!

Porukalla kuljettiin paikasta toiseen, sade kiusanamme.

Tämä oli huikeata, päästä neljän erirotuisen korppikotkan suureen häkkiin.

 Pokkarikamerallani on näitä uljaita lintuja on vaikeata kuvata, kaikki kuvat lennoista ovat huonoja.

Siihen keskelle syömään ne reunoilta lentää pyrähtivät.

Sielläkin on lihaa.

Melkoinen kyömynokka.

Uljaita kauniita ja isoja lintuja.

Sudetkin sai lihansa. Syöntinäytökset loppuivat tähän. Vettä tuli kovasti.

Supikoiria

Tässä oltiin reilussa puolessa välissä villieläinpuistoa ja tästä jatkettiin omaan tahtiin. Ruokailimme metsäkioskilla tässä välissä. Vasemmalla pellolla oli erilaisia kotieläinnäytöksiä. Sadekin alkoi pikkuhiljaa hellittää.

Muutama kuva kotieläinpihalta. Tässä näyteikkunakeittiössä hiiret juoksenteli pitkin lattioita ja aterioivat pöydällä.

Todella suurikokoisia olivat nämä elukat.

Kana tunkiolla.

Näitä villisikoja oli niin hauskaa seurata. Poikasilla tuntui olevan kokoajan jotakin kähinää.

Majavakin oli saanut omenoita.

Toinen puuhaili jotakin pesäkäytävässä. Heillä oli iso ja hieno pesä.

Tässä ainut kuva näistä infotauluista. Toisella puolen oli eläimen nimi, Waldrapp, ja muuta tietoa.

Tässä mennään näiden Waldrappien suurikokoiseen häkkiin.

Hauskan näköinen.

Tällä polulla on varoituskyltti, vahvahermoisille.

Tämän oven kun aukaisi vastaan tuli tropiikin kuumuus ja erikoinen tuoksu.

Lepakoiden luola. Kameranlinssi meni hetkessä huuruun.

Pesukarhu kivenrakosesta kurkistelee.

Nämä naalit olivat riitaisia tai ainakin suhisivat toisilleen. Tumman värinen on keskellä puskaa.

Kuusipeuroja. Eläimille sai ostaa ruokapusseja ja syötää kuivattuja maissinjyviä.

Lapsille mukavan näköinen leikkipaikka.

Mukava pyhäpäiväkävely sateesta huolimatta ja erityisesti nuo syöntinäytökset. Ilman niitä olisi varmasti moni eläin jäänyt näkemättä.

Soleil