maanantai 9. marraskuuta 2015

TERVEISET VÄLIMERELTÄ RUUSUJEN KERA

 Ei aivan mistä vaan ruusupuskasta vaan Prinsessa Gracen ruusutarhasta. :)


Taas saamme olla, niin kiitollisina kotona, koettujen ja nähtyjen kokemusten kanssa. Me karavaanarit ja luontoihmiset olimme oikein mukavalla kaupunkilomalla kaksi viikkoa Välimeren rannalla Italian Ventimiglian ja Ranskan Antibesin välillä. Elämälle ei ole koskaan liian kiitollinen.


Meidän suunnitelma oli pitää tämä loma paljon aiemmin Itävallan vuorilla, mutta se ei aikataulujen suhteen nyt onnistunut. Juuri ennen lomaa ilmat vuorilla kylmenivät ja oli tehtävä toisenlainen suunnitelma. Emme halunneet vuorille kylmään. Kroatia oli mielessä, jossa olemme useamman kerran jo käyneet. Venetsia oli myös mielessä missä on vuosia sitten käyty.
 Meillä oli aivan käymätön maa ja pitkä rannikkoalue, jonne olemme jo Suomesta käsin suunniteleet menevämme, mutta se on aina vaan jäänyt. Tuota asiaa lähdimme korjaamaan, vaikkei kaikkea ehtinytkään tällä kertaa katsella.


Karavaanari-Kissat, Muori, Prinsessa, Kuningatar ja Jätkä valloittivat 19. maan!!!
Kuinkahan moni suomalainen tai ulkosuomalainen kissa on käynyt Monacossa? Tuttavapiiristä ei taida löytyä edes ihmistä joka on käynyt 19 maassa.


Monaco oli meille palvelijoillekin uusi maa. Olemme erittäin ihastuneita tähän ruhtinaskuntaan, jossa neljä kokemusrikasta päivää vietimme. Vaikka maa on kaupunkia, niin siinä ympärillä on rakastamamme vuoret ja meri. Kaupunki on siisti. Saksan siisteihin yleisiin vessoihin tottuneena Monacon vessoissa on siistimisen varaa eli vain pieni moitteen ääni tälle maalle.


Kun hain netistä vähän tietoa tästä maasta, törmäsin jossakin väitteeseen, että suomalaiset vierastava maata, pitävät sitä liian hienona. En tiedä onko tuossa perää, mutta noin ei kannata ajatella. Siellä kulki niin monenlaista tallustelijaa, jopa crocsit jalassa - oli ilmeisesti englantilainen turisti pukeutumisesta päätellen. Joku nainen kulki hienomman näköisissä vaatteissa ja jalassaan kengät, joiden korot olivat läpinäkyvät, kuin lasia. Ehkä joillakin kadunkulmilla liikkui myös enemmän mustaan pukuun pukeutuneita miehiä.


Minulla on muutama kuva tästä reissusta, yli 4000, ja ihan mukavan näköisistä autoista sekä veneistä. Käytiin sitä Casinolla onneakin kokeilemassa. Minun piti voittaa 30 000, mutta hävisinkin rahani. Ihastuimme maahan niin, että katselimme asuntojen hintoja näyteikkunasta. Mökkiautollekin maasta kun löytyy parkkihallitilaa. Halvin näkemämme oli 20 neliön + 10 neliön teranssin asunto. Hintaa tällä tilaihmeellä oli ainoastaan 850 tuhatta. Olen luullut, että Saksassa on kalliit asunnot, mutta toiset hinnat ovat asunnoissa Monacossa. On jatkettava haaveilua ja lottoamista. Minä en edes lottoa. Emme ihmettele miksi rikkaat tykkää maassa asua.
Tässä köyhät istuu penkillä ja katselee omalle kukkarolle sopivia veneitä.
Paljonkohan laituri paikasta joutuisi maksamaan?
 

Kun ei ryntää loistoravintoloihin syömään, joissa saa yhdellä aterialla äkkiä jo pelkästään 200 euroa uppoamaan alkupalaan,

niin, Monacossa on tavallisissa paikoissa halvempaa syödä kuin Ranskassa. Monacon kävelykadulla tämä savulohipizza maksoi 13 euroa, kun Ranskassa sai Nizzassa pulittaa torin laidalla 15 euroa. Ruhtinas Albertin "mökin" edestä ostin käsipyyhkeen joka maksoi 10 euroa, kun juuri samanlaisia myytiin Ranskan puolella 13 euron hintaan. Ranska on kallis maa, se todettiin. Moni ruoka ja kosmetiikka 2-3 kertaa kaliimpaa kuin Saksassa, mitä vertailin.

Liikuimme kävellen, pyörällä, junalla ja bussilla. Suomea emme kuulleet missään puhuttavan. Vai olivatko hiljaa ja kuuntelivat vain meidän juttuja? Sadepäiviä oli vain kaksi, pilvisiä muutama, mutta muuten aurinko paistoi ja lämmintä oli aivan hellelukemissa.


Tapahtui menomatkalla se kömmähdys, jota olen pelännyt ja Mieheni on usein minua tästä varotellut. Yöllä oli ensin "rosvo" takatallissa, joka oikeasti säykäytti minut, mutta jolle olemme monet kerrat niin makeasti jälkeenpäin nauraneet. Varmasti elänkin nyt muutaman päivän pitempään tuon naurun vuoksi. Jätkä sai uuden lempinimenkin, hellittelynimen, Rosvo. 
Räpsin kuvia mökkiauton kyydissä vauhdissakin, tuulilasin läpi ja auki/raollaan olevasta sivuikkunasta. Kamerassani käytän polarisaatiofiltteriä, joka on kameran objektiivissa magneetin avulla kiinni. Kuvatessa sivuikkunasta on vaara, että ikkunalasin reuna osuu filtteriin. Olin ostanut uuden filtterin ja ensi kertaa otin kuvia tällä. Niinhän siinä nyt sitten kävi, että mökkiauton liike ja oma huolimattomuuteni sai aikaan, että filtteri osui lasin reunaan ja iloisesti pomppi tielle vastaatulevan kaistan kautta pientareelle. Vauhti oli nousun ja mutkaisen tien takia hiljainen, jotain 40-50. Mieheni näki peilistä mihin se meni. Onneksemme tiellä oli sopivasti joku peltotien liittymä, mihin saatoimme pysähtyä. Sankari-Mieheni kävi minulle hakemassa ehjän filtterin takaisin. Ainoastaan tuo painauma ja pari pientä muuta jälkeä tuossa sivumetallissa oli tullut, lasiosa oli ehjä. Teimme melkoisen lujuustestin jollaista ei varmasti Hoyan tehtaalla tehdä. 

Perjantai-iltana, kun tiskasimme Mieheni kanssa yhdessä viimeisen kerran tällä syyslomalla, oli mielessäni haikeutta näistä arkisista yhteisistä hetkistä ja sanoin, että aletaan kotonakin pesemään astiat käsin, niin että minä pesen ja sinä kuivaat, kun tämä on niin mukavaa yhdessä. Ajatus ei saanut kannatusta.
En edes muista näkyikö Suomessa leirintäalueilla huoltotiloissa pariskuntia yhdessä tiskaamassa, mutta täällä tämä on hyvin yleistä, että yhdessä käydään. Tässä hetkessä muisteltiin, kun Kroatiassa vanhempi Mies katsoi meidän tiskipuuhia, kun hän yksin tiskasi ja sanoi, että noin sitä hekin ennen. Sitä ei kysytty miksi ei enää.


Löydätkö kuvasta elävän kissan?


Nauruni ei lopu tuosta rosvojutusta eikä linnakekierroksesta, millaista emme ennen ole kokeneet. Oppaan piti puhua Englantia meille ja ruotsalaispariskunnalle, mutta se puhuikin vain Ranskaa. :)

Lauantaiaamupäivällä jätimme Välimeren taaksemme. Sunnuntaiaamuna heräsimme Italiassa, kun oli yhdeksän astetta lämmintä. Vuorilla oli reilu viisi ja maa kuurassa, joka ei paljoa mieltä ilahduttanut. 

Normaali syksy oli kylmän jakson jälkeen tullut kotiin takaisin. Lämmintä näytti kotimittari 17, joka kyllä lämmitti mieliämme paluussa kotiin ja arkeen kovasti. Tänä aamuna mittari näytti 11 ja nyt päivällä 16 astetta.

Kuvia ja pientä juttua syyslomasta tulee pikkuhiljaa ennen Joulua.

Soleil

4 kommenttia:

jouni_e kirjoitti...

Ah, odottelen Antibesin kokemuksianne! Tiskaamisesta yksi huomio - Ranskan puolelta; pariskunta tiskasi kämppärillä yhdessä, vaimo pesi astiat saippuavedessä ja ojensi ne miehelleen, joka - kuivasi ne pyyhkeeseen ja laittoi pois. Siis, huuhtomatta niitä ensin. OK, varmaankin ihan normihommaa ranskalaisille, ei näistä paikallisista tavoista jaksa enää hämmästyä... :D

Soleil kirjoitti...

Mukava, kun joku odottaa ja kertoo sen myös, kiitos. :)

Voi, siinä voi mennä vähän aikaa kun pääsen Antibesiin asti kuvamuistojeni kanssa. Toivottavasti ehdin kuitenkin ennen seuraavaa lomaa. Joka vapaassa välissä hiirtä napsuttelen kuvia läpi käyden. Miten tätä blogi harrastusta teen, niin on nimittäin aika aikaa vievää, mutta erittäin mukavaa käydä kokemisen ja näkemisen hetkiä näin läpi ja jakaa kuvia maailmalle. Kuvia minun pitäisi oppia ottamaan vähän vähemmän. :)

Siellä päin lähdimme yksi päivä aivan summassa kävelemään yhteen mukavaan kylään. Kuva jossa on elävä kissa tässä jutussa, on tuosta kylästä. Paluumatkalla sitten näimme myrskytulvan tekemiä tuhoja. Joista ennen reissua ajattelin teiltä kysyäkin, että kuinka laajalla alueella niitä on ja ovatko haittana siellä, mutta ei rohkeus riittänyt tuohon. Emme kuitenkaan noita muualla nähneet.

Muistan jo 80-luvun lopulta ensimmäisiltä autolomareissuilta tuon tiskaus asian. Kauhistus, kun sanoo noin. Tuntuu, että sitä on jo ikä loppu, mutta kuitenkin alle viisikymppinen. Nuorena, kun on aloittanut sitä on kerinnyt nähdä tuonkin asian. Aina on puhuttu, että vain Englannissa toimitaan noin, mutta hyvin usein näen täällä Saksassakin ja muissakin maissa toimittavan leirintäalueella noin. Jossain paikassa on tiskipaikalla jopa muistutusta siitä, että vettä ei saa tuhlata. Itselläkin on pitänyt opetella käyttämään leirintäalueella tiskatessa vettä vähän säästeliäämmin, ettei vaan ulkosuomalaiselle kukaan tule moisesta huomauttamaan. Pestyjen astioiden huuhtelemista en kyllä koskaan lopeta!

Tarkka silmännen ja korvannen kun olen, niin olen jopa leirintäalueella naapuri suihkussa kuulut toimittavan niin ja ihmetellyt, että vettä käytetään hyvin vähän ja suihkussa käydään hyvin pikaisesti.

Nomadish kirjoitti...

Ihania kuvia jälleen! Mulla on koira päässyt Monacossa piipahtamaan vuonna 2009 :).

Tuosta tiskien huuhtelusta olen huomannut, että se on tai siis sitä ei ole on englantilaisten, saksalaisten ja hollantilaisten tapa. Kerran Ranskassa olin leirissä tiskaamassa ja vieressäni kaksi ranskalaista herraa kävi asiasta keskustelua ja kovasti ihmettelivät, kuinka jotkut kansat eivät tiskejään huuhtele. Hollannissa ei huuhtelua tapahdu usein kotioloissakaan, vaan ne tiskit kuivataan. Belgeistä en sitten tiedä, pitääpä tarkkailla kun kohdalle osuu :)

Hyviä reissuja teille!

Soleil kirjoitti...

Kiitos. Mukava on,kun karvaisetkin perheenjäsenet ovat päässeet käymään Monacossa. :)

Mukavaa reissuelämää ja loppu vuotta teille sinne ihanaan Kreikkaan! :)